on yksi Tove Janssonin kuvakirjaklassikoista. Ensimmäistä kertaa se ilmestyi jo vuonna 1952 ja siitä on otettu kymmeniä lisäpainoksia. Juuri tämä Janssonin kuvakirja on ollut innoittajana uuden lastenauton ulkoisessa, visuaalisessa ilmeessä. Skidin kylkiä koristavat kuvat kertovat Muumipeikon jännittävästä, mutta onnellisesti päättyvästä maidonhakumatkasta.
Kuinkas sitten kävikään? -hengessä pidimme viime viikolla puolikkaan kehittämispäivän. Teemana oli koota henkilökunnan kokemuksia ja saamaamme asiakaspalautetta uudesta lastenautosta.Vilkkaassa keskustelussa käsittelimme muun muassa automaattia, aineiston sijoittelua ja työskentelytapoja. Teknisiä ongelmia on ollut, laitteita pitää vielä siis säätää ja toimintatapoja hioa, mutta niinhän se on kaiken uuden sisäänajovaiheessa. Opetteleminen ja oppiminen vie aikaa ja vaatii pitkäjänteisyyttä sekä pitkää pinnaa;).
Malttia ja sopeutumista muuttuneisiin olosuhteisiin on kysytty myös asiakkailta. Ruuhka palvelutiskien ja automaatin luona, aineiston uudelleensijoittelu yms. on herättänyt kysymyksiä ja hämmennystäkin. Mutta myös ymmärrystä! Asiakkaiden antama palaute on ollut hyvin myönteistä. Värejä ja kotoisuutta on ihasteltu. Runsasta ja hyväkuntoista lastenaineistoa on kiitelty. Takaosan ikkunalaudalla olevat pehmomuumit kirvoittavat leikkihaluja eikä henkilökuntakaan meinaa aina malttaa lähteä pysäkiltä ajoissa...
Skidille ( kohta 2kk!!) on siis käynyt hyvin: se kasvaa ja kehittyy:)
