tiistai 11. maaliskuuta 2014

Kuinkas sitten kävikään?

on yksi  Tove Janssonin kuvakirjaklassikoista. Ensimmäistä kertaa se ilmestyi  jo vuonna 1952 ja siitä on otettu kymmeniä lisäpainoksia. Juuri tämä Janssonin kuvakirja on ollut innoittajana uuden lastenauton ulkoisessa, visuaalisessa ilmeessä. Skidin kylkiä koristavat kuvat kertovat Muumipeikon jännittävästä, mutta onnellisesti päättyvästä maidonhakumatkasta. 
Kuinkas sitten kävikään? -hengessä pidimme viime viikolla puolikkaan kehittämispäivän. Teemana oli koota henkilökunnan kokemuksia ja saamaamme asiakaspalautetta uudesta lastenautosta.Vilkkaassa keskustelussa käsittelimme muun muassa automaattia, aineiston sijoittelua ja työskentelytapoja. Teknisiä ongelmia on ollut, laitteita pitää vielä siis  säätää ja toimintatapoja hioa, mutta niinhän se on kaiken uuden sisäänajovaiheessa. Opetteleminen ja oppiminen  vie aikaa ja vaatii pitkäjänteisyyttä sekä pitkää pinnaa;).
Malttia ja sopeutumista muuttuneisiin olosuhteisiin on kysytty myös asiakkailta. Ruuhka palvelutiskien ja automaatin luona, aineiston uudelleensijoittelu yms. on herättänyt kysymyksiä ja hämmennystäkin. Mutta myös ymmärrystä! Asiakkaiden antama palaute on ollut hyvin myönteistä. Värejä ja kotoisuutta on ihasteltu. Runsasta ja hyväkuntoista lastenaineistoa on kiitelty. Takaosan ikkunalaudalla olevat pehmomuumit kirvoittavat leikkihaluja eikä henkilökuntakaan meinaa aina malttaa lähteä pysäkiltä ajoissa...
Skidille ( kohta 2kk!!) on siis käynyt hyvin: se kasvaa ja kehittyy:)

 

tiistai 4. helmikuuta 2014

Snadista seuraava on Skidi!

Asioita, joita viimevuotiset kuutosluokkalaiset muun muassa toivoivat :


 
värejä, iloisuutta,sohva takana,  pehmoleluja, kotoisuutta

 


 




 
Asioita, joita henkilökunta ja asiakkaat  opettelevat :

 

lainaus- ja palautusautomaatti, RFID

Asioita, jotka kääntävät muiden liikenteessä kulkijoiden päät:
 

 


 
 

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Tositoimissa

 
Juuri ennen kirjastoauton kesätaukoa suunnitteluporukkamme pääsi vihdoin konkreettisesti pohtimaan uutta lastenautoa. Toukokuussahan kulttuuri- ja kirjastolautakunta päätti kokouksessaan hankkia Kiitokori Oy:lta Volvo B7R linja-auton alustasta rakennetun kirjastoauton. (Kuvia tästä alustasta vilahtikin jo edellisessä postauksessa.)
Vierailimme pari viikkoa sitten  toistamiseen Kausalassa Kiitokorilla, jossa kävimme tehtaan edustajan ja suunnittelijan kanssa tilauksen teknistä erittelyä yksityiskohtaisesti läpi.  Lisäksi hahmottelimme muun muassa autoon tulevien ikkunoiden paikkoja ja valitsimme jo lattiaväriäkin. Lastenauton erimuotoisen aineiston, toimintojen ja työtilojen järkevä sijoittelu tiettyyn, määriteltyyn (=pieneen) tilaan on kuitenkin sen verran haasteellista ja tarkkaa puuhaa, että yhdellä istumisella sitä ei tietenkään saatu valmiiksi. Seuraava palaveri pidettiin Pasilassa, jossa mitattiin myös autotalli;)
Senttejä mittaillessa tai värimaailmaa visioidessa on syytä kuitenkin pitää suunnittelun fokus tiukasti mielessä. Suunnittelemme siis uutta kirjastoautoa lapsille: työpöydällä ja  kokouksissa on  siksi mukana myös lista lasten esittämistä toiveista. Tämän päivän palaverin jälkeen homma jatkuu elokuussa. Heti kesälomien jälkeen on taas Kausalassa kokous, jossa tehdään lopulliset päätökset. Tuon kokouksen jälkeen auto siirtyy tuotantolinjalle rakennettavaksi:)


perjantai 12. huhtikuuta 2013

Tutustumisretkillä

Alkuvuoden aikana suunnitteluporukkamme on käynyt tutustumassa paitsi Espoon Välkkyyn, myös  Hämeenlinnan Bellaan. Tästä kaunottaresta on mainio kuvaus täällä: http://antitati.blogspot.fi/.
Lisäksi olemme käyneet eräällä koritehtaalla Kausalassa;)


sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Kuudesluokkalaisten toivelistalla



Uuteen lastenkirjastoautoon  kuudesluokkalaiset toivovat muun muassa seuraavaa:

kirjoja
  • " toivon, että siellä olisi paljon uusia kirjoja"
  •  paljon lukemista hyllyillä
  •  paljon uusia kirjoja
  •  kirjat tärkeimpiä
  •  monipuolisia kirjoja pitäisi olla vieläkin enemmän
  •  enemmän eläin- ja hevoskertomuksia
  • ”missä on eri pisteitä esimerkiksi: kauhu, vitsit ynnä muuta sellaista”
  • "voisi lukea selkeämmin, mitä milläkin hyllyllä on”

sarjakuvia enemmän,  lehtiä

musiikkia:
  • cd-levyjä
  • "musiikkilevyjä lähiajoilta, ei vanhoja kappaleita"
  • kuuntelupisteitä
  • "vois kuunnella musiikkia"
elokuvia, pelikonsoleita

tilaa:
  • "enemmän tilaa vain oleskella"
  • nojatuoleja
  • löhöilyä
  • loikoilua
  • oleskelua
  • loikoilunurkkia
  • ”missä viihtyy lukea ja olla"
  • "missä olisi kiva ja vois uppoutua kirjojen maailmaan"
  •  tilavampi auto

tietokonenurkkaus, lukunurkka, sohva takana, säkkituoleja, fatboy,  pehmoleluja, ”isoja, halittavia pehmoleluja”

värejä:
  • turkoosia, lilaa, pikimustaa, valkoista, verenpunaista
  • ei-mustaa
  • neonkeltainen, pinkkiä
  • pastellivärejä  
  • sininen ,vaaleansininen 
  • vihreä, keltainen, punainen, vihreä, sininen, monivärinen, vihreä 
  • valkoinen,
    vaaleansinistä, punaista, vihreää, valkoista
  • vihreää ja oranssia , ehkä hieman keltaista
  • värikäs ja iloinen
tunnelmaa:
  • rauhallista ja mukava tunnelma
  • autoon olisi mukava tulla ja se olisi lämminhenkinen
  • kotoinen tunnelma 
  • metsähenkinen tuuletus (kesällä kuuma)
Kiitos Mellunmäen ala-aste ! 

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Tapaksia kirjastoautosta?

Viime viikolla osa uuden kirjastoauton suunnitteluporukasta istahti Snadin sohvalle. Tarkoituksena oli arvioida 15-vuotiasta autoa sisältäpäin. Mikä siinä on ollut toimivaa, hyvää ja hyvin? Millaista aineistoa sieltä  lähtee mukaan uuteen autoon? Mitkä ovat eri aineistolajien määrälliset suhteet ja niiden sijoittelu autossa?
Keskeinen aineistolaji on luonnollisesti kirjat. Niitä uudessakin lastenautossa tulee olemaan. Ja  paljon! Mutta miten ne saadaan entistä paremmin  ryhmiteltyä pienessä tilassa siten, että asiakkaat löytävät itselleen mieluisaa luettavaa?
Lasten kertomakirjallisuuden ryhmittelyssä tullaan  noudattamaan yhteisesti sovittuja genreluokituksia (eläimet, fantasia, helppolukuiset, jännitys, kauhu jne.), mutta tällaisen "karkeajaon" jälkeen jää silti melko isoja kokonaisuuksia, joista kiinnostavan kirjan löytyminen on haasteellista. Etsimistä ja valitsemista vaikeuttaa varmaan vielä kirjastoauton aikataulukin. Pysähdysajat, varsinkin aamupäivän koulureiteillä, ovat lyhyet.
Suunnitteluporukka intoutui (tällä kertaa;) keskustelemaan erityisesti yhdestä lasten kaunokirjallisuuden genrestä, niin sanotuista helppolukuisista kirjoista.  Kouluaamujen asiakkaissa on runsaasti tämän  genren lukijakuntaa. Helppolukuisia kirjoja tulee markkinoille nykyisin yhä enemmän ja ne ovat pääsääntöisesti kustantajasarjoja. Kirja käteen-, Keltanokka-, Kirjava kukko-, Sininen banaani- yms. sarjat, ovat suunnattuja juuri lukemista opetteleville ja lukemaan oppineille lapsille. Näissä kirjoissa on  kuitenkin monentyyppisiä teoksia, jotka ovat vaikeusasteeltaan erilaisia. Tekstin määrä, kuvan ja tekstin suhde, kirjasimen koko jne. vaihtelevat näissä kirjoissa todella paljon.  On erityisen tärkeää, että esimerkiksi ekaluokkalaiselle, joka on lukutaitonsa alkuvaiheissa, löytyy juuri hänelle sopiva kirja. Kun lukeminen tuottaa onnistumisen tunteita ja hyvää mieltä, se herättää halun lukea lisää kirjoja. Näin lukutaito karttuu ja lukemisesta tulee vähitellen sujuvaa. Lukukokemuksesta voi tulla nautinto ja elämys! 
Lukemisharrastuksen tukeminen on yksi kirjaston perinteisistä tehtävistä. Hankkimalla asiakkaita kiinnostavia kirjoja, laittamalla niitä houkuttelevasti esille, järjestelemällä niitä sisällön tai teeman mukaan hyllyille tai näyttelyiksi ollaan tämän perustehtävän suorittamisen ytimessä.
Kirjastoautossa tilan niukkuus sanelee paljon, mutta silti on tarpeellista suunnitella  erilaisia esittelyhyllyjä eri korkeuksille. Tässäkin täytyy jälleen muistaa lapsiasiakkaat: ylähyllyt ovat aivan liian korkealla heille.
Puhetta piisasi muistakin genreryhmistä, myös aikuisten aineistosta. Ilmaan heitettiin ajatus, josko etenkin aikuisten tietokirjallisuutta  voisi olla tarjolla asiakkaille periaatteella " vähän, mutta vaihtelevaa ja tuoretta"? Kuin tapaksia lautasella. Aikuisten kaunokirjallisuuden määristä ja genreistä keskusteleminen jätettiin seuraavaan kertaan. Uuden kirjastoauton sisällön suunnittelu on siis alkanut ja pohtimista riittää!

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Mietteissä mediakasvatus

Mediana kirjat, löytyy kirjastosta


Sillä aikaa kun kirjastoautohankkeemme etenee virallisessa prosessissaan-  tarjouspyyntö on parhaillaan HILMA:ssa - on hyvä taas pohtia sisällöllisiä seikkoja. Mitä uusi lastenauto tulee sisältämään? Kirjoja luonnollisesti, av-aineistoa ja pelejä myös. Mutta mitä muuta ja  uutta? Mitä digitaalisen teknologian tuotteita olisi aiheellista hankkia ja millaista käyttöä varten?
Nykyinen, meitä kaikkia ympäröivä mediamaisema on hyvin monimuotoinen. Perinteisten välineiden, medioiden rinnalle ovat vahvasti nousseet verkossa olevat palvelut: kuvagalleriat, videosivustot, yhteisöpalvelut, keskustelupalstat, peliareenat jne. Kuten mediakasvatuksen opettaja ja tutkija Sara Sintonen toteaa, "monen ihmisen arki toteutuu  tänä päivänä sekä fyysisesti että virtuaalisesti yhtä aikaa. Elämme analogisen ja digitaalisen hybridikulttuurissa" ( Sintonen, Susitunti s. 14).
Tällaisen hybridikulttuurin hahmottaminen on haasteellista, mutta hyviä ja tarpeellisia työkaluja siihen antaa mediakasvatus. Alalla pitkään toimineen  Pirjo Sallménin mukaan mediakasvatus on tiivistetysti:
  • valistamista
  • kansalaistaitojen opettamista
  • kyseenalaistamista
Kirjastolla on pitkät perinteet mediakasvatuksesta tiedonhaun opastamisessa, lukemaan oppimisen, lukutaidon kehittymisen ja lukuharrastuksen tukemisessa. Mutta kirjasto voi osaltaan tarjota puitteet myös osallisuuden kulttuurille, joka  on digitaalisen ajan digitaalista kulttuuria. Sintosen mukaan "osallistuminen ja osallisuus tarkoittavat eri asioita. Osallisuus  tarkoittaa sitä , että on itse sitoutunut toimintaan , halukas vaikuttamaan asioiden kulkuun sekä ottamaan vastuuta myös  seurauksista." (Sintonen, 18).

Uudessa lastenautossakin voisi siis olla tarpeen tarjota, paitsi perinteisiä kirjastopalveluja, myös mahdollisuus päästä tekemään vaikka animaatioita tai tarinoita?  Osallistumaan ja sitä kautta jakamaan. Saada äänensä kuuluviin.

Verkossa on paljon hyvää mediakasvatusta käsittelevää materiaalia. Teoriaa ja käytännön vinkkejä. Esimerkiksi:
http://mediakasvatus.kirjastot.fi/
http://mediakasvatus.kirjastot.fi/blogit/pirjos/hilkka-punainen-susi
www.kirjastokaista.fi
www.pelastakaalapset.fi/osallisuus
www.mediakasvatus.fi
www.mll.fi
www.meku.fi

Tietoa mediakasvatuksesta löytyy tietty myös kirjastosta!