maanantai 25. maaliskuuta 2013

Tapaksia kirjastoautosta?

Viime viikolla osa uuden kirjastoauton suunnitteluporukasta istahti Snadin sohvalle. Tarkoituksena oli arvioida 15-vuotiasta autoa sisältäpäin. Mikä siinä on ollut toimivaa, hyvää ja hyvin? Millaista aineistoa sieltä  lähtee mukaan uuteen autoon? Mitkä ovat eri aineistolajien määrälliset suhteet ja niiden sijoittelu autossa?
Keskeinen aineistolaji on luonnollisesti kirjat. Niitä uudessakin lastenautossa tulee olemaan. Ja  paljon! Mutta miten ne saadaan entistä paremmin  ryhmiteltyä pienessä tilassa siten, että asiakkaat löytävät itselleen mieluisaa luettavaa?
Lasten kertomakirjallisuuden ryhmittelyssä tullaan  noudattamaan yhteisesti sovittuja genreluokituksia (eläimet, fantasia, helppolukuiset, jännitys, kauhu jne.), mutta tällaisen "karkeajaon" jälkeen jää silti melko isoja kokonaisuuksia, joista kiinnostavan kirjan löytyminen on haasteellista. Etsimistä ja valitsemista vaikeuttaa varmaan vielä kirjastoauton aikataulukin. Pysähdysajat, varsinkin aamupäivän koulureiteillä, ovat lyhyet.
Suunnitteluporukka intoutui (tällä kertaa;) keskustelemaan erityisesti yhdestä lasten kaunokirjallisuuden genrestä, niin sanotuista helppolukuisista kirjoista.  Kouluaamujen asiakkaissa on runsaasti tämän  genren lukijakuntaa. Helppolukuisia kirjoja tulee markkinoille nykyisin yhä enemmän ja ne ovat pääsääntöisesti kustantajasarjoja. Kirja käteen-, Keltanokka-, Kirjava kukko-, Sininen banaani- yms. sarjat, ovat suunnattuja juuri lukemista opetteleville ja lukemaan oppineille lapsille. Näissä kirjoissa on  kuitenkin monentyyppisiä teoksia, jotka ovat vaikeusasteeltaan erilaisia. Tekstin määrä, kuvan ja tekstin suhde, kirjasimen koko jne. vaihtelevat näissä kirjoissa todella paljon.  On erityisen tärkeää, että esimerkiksi ekaluokkalaiselle, joka on lukutaitonsa alkuvaiheissa, löytyy juuri hänelle sopiva kirja. Kun lukeminen tuottaa onnistumisen tunteita ja hyvää mieltä, se herättää halun lukea lisää kirjoja. Näin lukutaito karttuu ja lukemisesta tulee vähitellen sujuvaa. Lukukokemuksesta voi tulla nautinto ja elämys! 
Lukemisharrastuksen tukeminen on yksi kirjaston perinteisistä tehtävistä. Hankkimalla asiakkaita kiinnostavia kirjoja, laittamalla niitä houkuttelevasti esille, järjestelemällä niitä sisällön tai teeman mukaan hyllyille tai näyttelyiksi ollaan tämän perustehtävän suorittamisen ytimessä.
Kirjastoautossa tilan niukkuus sanelee paljon, mutta silti on tarpeellista suunnitella  erilaisia esittelyhyllyjä eri korkeuksille. Tässäkin täytyy jälleen muistaa lapsiasiakkaat: ylähyllyt ovat aivan liian korkealla heille.
Puhetta piisasi muistakin genreryhmistä, myös aikuisten aineistosta. Ilmaan heitettiin ajatus, josko etenkin aikuisten tietokirjallisuutta  voisi olla tarjolla asiakkaille periaatteella " vähän, mutta vaihtelevaa ja tuoretta"? Kuin tapaksia lautasella. Aikuisten kaunokirjallisuuden määristä ja genreistä keskusteleminen jätettiin seuraavaan kertaan. Uuden kirjastoauton sisällön suunnittelu on siis alkanut ja pohtimista riittää!

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Mietteissä mediakasvatus

Mediana kirjat, löytyy kirjastosta


Sillä aikaa kun kirjastoautohankkeemme etenee virallisessa prosessissaan-  tarjouspyyntö on parhaillaan HILMA:ssa - on hyvä taas pohtia sisällöllisiä seikkoja. Mitä uusi lastenauto tulee sisältämään? Kirjoja luonnollisesti, av-aineistoa ja pelejä myös. Mutta mitä muuta ja  uutta? Mitä digitaalisen teknologian tuotteita olisi aiheellista hankkia ja millaista käyttöä varten?
Nykyinen, meitä kaikkia ympäröivä mediamaisema on hyvin monimuotoinen. Perinteisten välineiden, medioiden rinnalle ovat vahvasti nousseet verkossa olevat palvelut: kuvagalleriat, videosivustot, yhteisöpalvelut, keskustelupalstat, peliareenat jne. Kuten mediakasvatuksen opettaja ja tutkija Sara Sintonen toteaa, "monen ihmisen arki toteutuu  tänä päivänä sekä fyysisesti että virtuaalisesti yhtä aikaa. Elämme analogisen ja digitaalisen hybridikulttuurissa" ( Sintonen, Susitunti s. 14).
Tällaisen hybridikulttuurin hahmottaminen on haasteellista, mutta hyviä ja tarpeellisia työkaluja siihen antaa mediakasvatus. Alalla pitkään toimineen  Pirjo Sallménin mukaan mediakasvatus on tiivistetysti:
  • valistamista
  • kansalaistaitojen opettamista
  • kyseenalaistamista
Kirjastolla on pitkät perinteet mediakasvatuksesta tiedonhaun opastamisessa, lukemaan oppimisen, lukutaidon kehittymisen ja lukuharrastuksen tukemisessa. Mutta kirjasto voi osaltaan tarjota puitteet myös osallisuuden kulttuurille, joka  on digitaalisen ajan digitaalista kulttuuria. Sintosen mukaan "osallistuminen ja osallisuus tarkoittavat eri asioita. Osallisuus  tarkoittaa sitä , että on itse sitoutunut toimintaan , halukas vaikuttamaan asioiden kulkuun sekä ottamaan vastuuta myös  seurauksista." (Sintonen, 18).

Uudessa lastenautossakin voisi siis olla tarpeen tarjota, paitsi perinteisiä kirjastopalveluja, myös mahdollisuus päästä tekemään vaikka animaatioita tai tarinoita?  Osallistumaan ja sitä kautta jakamaan. Saada äänensä kuuluviin.

Verkossa on paljon hyvää mediakasvatusta käsittelevää materiaalia. Teoriaa ja käytännön vinkkejä. Esimerkiksi:
http://mediakasvatus.kirjastot.fi/
http://mediakasvatus.kirjastot.fi/blogit/pirjos/hilkka-punainen-susi
www.kirjastokaista.fi
www.pelastakaalapset.fi/osallisuus
www.mediakasvatus.fi
www.mll.fi
www.meku.fi

Tietoa mediakasvatuksesta löytyy tietty myös kirjastosta!