Viime viikolla osa uuden kirjastoauton suunnitteluporukasta istahti Snadin sohvalle. Tarkoituksena oli arvioida 15-vuotiasta autoa sisältäpäin. Mikä siinä on ollut toimivaa, hyvää ja hyvin? Millaista aineistoa sieltä lähtee mukaan uuteen autoon? Mitkä ovat eri aineistolajien määrälliset suhteet ja niiden sijoittelu autossa?
Keskeinen aineistolaji on luonnollisesti kirjat. Niitä uudessakin lastenautossa tulee olemaan. Ja paljon! Mutta miten ne saadaan entistä paremmin ryhmiteltyä pienessä tilassa siten, että asiakkaat löytävät itselleen mieluisaa luettavaa?
Lasten kertomakirjallisuuden ryhmittelyssä tullaan noudattamaan yhteisesti sovittuja genreluokituksia (eläimet, fantasia, helppolukuiset, jännitys, kauhu jne.), mutta tällaisen "karkeajaon" jälkeen jää silti melko isoja kokonaisuuksia, joista kiinnostavan kirjan löytyminen on haasteellista. Etsimistä ja valitsemista vaikeuttaa varmaan vielä kirjastoauton aikataulukin. Pysähdysajat, varsinkin aamupäivän koulureiteillä, ovat lyhyet.
Suunnitteluporukka intoutui (tällä kertaa;) keskustelemaan erityisesti yhdestä lasten kaunokirjallisuuden genrestä, niin sanotuista helppolukuisista kirjoista. Kouluaamujen asiakkaissa on runsaasti tämän genren lukijakuntaa. Helppolukuisia kirjoja tulee markkinoille nykyisin yhä enemmän ja ne ovat pääsääntöisesti kustantajasarjoja. Kirja käteen-, Keltanokka-, Kirjava kukko-, Sininen banaani- yms. sarjat, ovat suunnattuja juuri lukemista opetteleville ja lukemaan oppineille lapsille. Näissä kirjoissa on kuitenkin monentyyppisiä teoksia, jotka ovat vaikeusasteeltaan erilaisia. Tekstin määrä, kuvan ja tekstin suhde, kirjasimen koko jne. vaihtelevat näissä kirjoissa todella paljon. On erityisen tärkeää, että esimerkiksi ekaluokkalaiselle, joka on lukutaitonsa alkuvaiheissa, löytyy juuri hänelle sopiva kirja. Kun lukeminen tuottaa onnistumisen tunteita ja hyvää mieltä, se herättää halun lukea lisää kirjoja. Näin lukutaito karttuu ja lukemisesta tulee vähitellen sujuvaa. Lukukokemuksesta voi tulla nautinto ja elämys!
Lukemisharrastuksen tukeminen on yksi kirjaston perinteisistä tehtävistä. Hankkimalla asiakkaita kiinnostavia kirjoja, laittamalla niitä houkuttelevasti esille, järjestelemällä niitä sisällön tai teeman mukaan hyllyille tai näyttelyiksi ollaan tämän perustehtävän suorittamisen ytimessä.
Kirjastoautossa tilan niukkuus sanelee paljon, mutta silti on tarpeellista suunnitella erilaisia esittelyhyllyjä eri korkeuksille. Tässäkin täytyy jälleen muistaa lapsiasiakkaat: ylähyllyt ovat aivan liian korkealla heille.
Puhetta piisasi muistakin genreryhmistä, myös aikuisten aineistosta. Ilmaan heitettiin ajatus, josko etenkin aikuisten tietokirjallisuutta voisi olla tarjolla asiakkaille periaatteella " vähän, mutta vaihtelevaa ja tuoretta"? Kuin tapaksia lautasella. Aikuisten kaunokirjallisuuden määristä ja genreistä keskusteleminen jätettiin seuraavaan kertaan. Uuden kirjastoauton sisällön suunnittelu on siis alkanut ja pohtimista riittää!
